perjantai 6. heinäkuuta 2012

I'm about to lose my mind when I count my weaknesses




What if I say I'm not afraid of anything?

What if I say I'm not like anyone?

What if I say I'll never surrender?

What if I say I love you more than anything?

Then I'm the f*cking pretender.

Miks kukaan ei kertonut, että yks viikko voi tuntua ikuisuudelta. Miks tuntuu, kun kaikki sortuis näin lyhyessä ajassa? En haluais menettää tätä mitä mul on, mitä meil on. Miten joku voi olla niin tärkee, vaikka koko ajan kuvittelet, et sekii on vaan yks sika. On vaikea luottaa kehenkään, kun niin monta kertaa tullu petetyks. Sydän ei halua uskoa sitä, vaik pää sanoo toista. Sus on sitä jotain. Oot parasta mitä mulle on tapahtunu.
 Välimatka pistää miettimään. Rehellisyys on asia, jota arvostan ehkä eniten maailmas. Aina ei pysty olemaan täysin rehellinen, se vaan on fakta. Silti valehtelu päin naamaa on sietämätöntä, joskus anteeksantamatonta. Sanat satuttaa usein enemmän ku teot, sekii on vaan fakta. Monilla ihmisillä, myös mulla itelläni, on paha tapa puhua ensin ja ajatella jälkeenpäin. Mä kadun jokaista väärää sanaani, etenki niitä, joita en todellakaa olis tarkottanu sanovani, ja niitä jotka oon sanonu ihmisille, joita en koskaan haluis loukata. Haluan uskoa, että kaikki inhimillisen ajattelutavan omaavat henkilöt katuvat samalla tavalla, vaikka välillä tietyn ihmisen loukkaamisesta saa sairasta mielihyvää. Se on väärin, tiedän.
 Vihaan riitelyä, tappelua, sotaa. Osaisin sanoa just ne asiat, jotka satuttais kaikista eniten, mutta en tahdo. Miksi tahtoisin? Mulla ei oo minkäänlaista tarvetta tai halua satuttaa muita ihmisiä. Ihmiset on erilaisia, kyllä mie sen ymmärrän, mutta miks, miks jotkuu on niin teennäisiä ja itsekkäitä? Voisin luetella liudan nimiä omalta paikkakunnaltani, joilta nää ominaisuudet löytyy. Hienoa jos osaa esittää mukavaa kaikille, vaikkei pahemmin ihmisestä pitäiskään, semmosten ihmisten ansiosta tää yhteiskunta ei oo jatkuvasti tulilinjalla. Loppupelissä kuitenkin me aika pitkälti pystytään vaikuttamaan, kenen kanssa me vietetään aikaamme, joten miks ihmeessä pitää sitte oleilla niitten idioottien kanssa. Miks sille kusipäälle pitää vielä soittaa ja miks yrittää olla niitten 'suosituimpien', jotka haukku sut huoraks, seurassa. Paljon kysymyksiä, mut ei ollenkaan vastauksia, miksi näin? Se joku iso kiho, joka ohjailee meijän kaikkien elämää, taitaa olla kans eräänlainen assburgeri. Kuka täst kaikesta hyötyy? Tarviiko kenenkään hyötyä? 
Mulla on ikävä.

2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu ja taidan tietää ketä sulla on ikävä...mullakin mutta sitä toista joka on samalla leirillä? :)

    VastaaPoista