Mä olen nyt virallisesti ensiaputaitoinen! Tässä viikonlopun aikana kävin EA1-kurssin ja opin kaikkia hienoja termejä ja osaan nyt elvyttää ja hoitaa haavat ja palovammat ja nyrjähdykset yms. oikein. Mulle voi siis huoletta luottaa henkensä! ;D Ehkä ei ihan kuitenkaan. Jätetään se homma ammattilaisille ja pitäydyn maallikkona vain näissä pienemmissä ensiapuhommissa. Järkytyin muuten, kun kuulin, että elvytyksessä katkeaa aina kylkiluita. Ihan loogistahan se on ettei rintakehä jousta, mutta silti ihan kauheeta. No ehkä katkenneet kylkiluut on pienempi paha, kuin henki kokonaan pois...
Teoriaosuudet oli kieltämättä vähän unettavia ja torkuinkin sielä jossain vaiheessa. Meni vähän ohi jotkut ohjeistukset ja olin ihan hukassa, kun piti tehdä jotain. Pelastavana enkelinä Kaisa auttoi ja teki sidonnat ynnämuut ensin minulle. 141 diaa alko tuntua puuduttavalta ensimmäisten kahdenkymmenen kohdalla. Virkosin sitte aina, kun tuli käytännön opetusta. Onneks oli sitten väleissä ihan superherkkua ruokaa! Heh en taida täälä enää puhuakkaan muusta kun ruoasta. :'D
Oli muuten tosi kiva kurssi ja iso kiitos mukaville kurssiohjaajille! Oon suorastaan ylpee itestäni, etten kussu noita kaikkia hommia tuola. Vähänhän se pieleen meni, kun mua piti alkaa paapomaan, koska en saanu henkeä kunnolla. Hirmuiset salkut niillä sielä on lääkkeitä ym, mutta yhtä strepsilsiä ei löytynyt.
Roikun katos?
Lepakoita vintillä♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti