I'm doing my best and hoping that's enough

  Voi ihanaa kesä! Kerkesin jo polttaa itteni eilen ja huomasin, että sitä aurinkorasvaa olis ehkä ihan suotavaa sipoa. Kuvittelin, et toi BB-voide riittää, kun siinä on kuitenkin sk 15. Luulin väärin. Kaikki kesän huonot puolet varmaan kerenny tässä jo esiintyä, ötökät purru ja lentelee naamalle, toi palaminen ja siitepöly. Mullekkii tullu joku ihmeellinen pikkuallergia vissiin. :D Tänään käytiin kasiluokkalaisten kanssa Haltonilla tutustumassa jälleenkerran ja hirmuisen mielenkiintosta oli. Tein silmäkuolemaa takarivissä ja ihmiset luuli, että mä itken, kun silmät ihan turvonneet ja istuin tuppisuuna ja nojasin käsiini siinä. Ei, ei mulla muuta kun tekis mieli repiä silmät irti. Yöni nukuin jälleen huonosti murehtien muiden asioita, kun omani ovat ihan tarpeeksi hyvin ja nukuin sitte sielä Haltonilla. Aina mä jaksan vaan murehtia kaiken maailman asioita. :d Jos ei omia niin muiden.

  Pitäis osata keskittyy omaa elämää, eikä koko ajan huolehtii ja murehtii asioita. Harmittaa vaan ihan sikana tollaset tapaukset, kun kaverit on ihan depiksessä ja tyyliin tekee itelleen pahaa sen takia, vaikkei siihen oo mitään syytä. Ei sillä et ittensä satuttamiselle olis koskaan hyvää syytä. En varmast oo se paras tukihenkilö joo, mut yritystä löytyy! Olis ihanaa olla vielä pikkunen, pikkusten asioitten ja pikkusten ongelmiensa kanssa. Asiat korjaantuu anteekspyynnöllä ja ehkä halilla, ja pikkusena harmin pysty taltuttaa isolla halilla. Pikkusena riidat selvitettiin samana päivänä ja huomenna oltiin taas ylimpiä ystävyksiä. Viha purettiin huutamalla niin kovaa kun jakso. Pojat oli ällöttäviä ja pettäminen tarkotti, ettei yhtenä päivänä leikittykkään yhdessä. Sisarukset oli parhaita kavereita ja vanhemmat idoleita.