Dementiaa sairastava kahvin keittelijä

Sainha mäkin tänään loppujenlopuks vaihtaa yöpuvun pois ja vetästä farkut jalkaan. Iskä soitti, että taisi unohtaa kahvinkeittimen päälle, ja oli ite jo niin kaukana, ettei viitsinyt kääntyä takasin. Vissiin sillekkin tulossa joku dementia. Minä sitte reippaana tyttönä kipitin iskälle tarkistamaan, että oliko se kahvinkeitin nyt jäänyt päälle vai ei. Joo olihan se päällä. Sammutin sen ja otin suodatinpussin pois, ihan iskän mieliks, kun sillä on tapana jättää se sinne. Seuraavan keittelijän on tosi mukava aina löytää sieltä se vanha suodatinpussi, joka hyvällä tuurilla on seissyt sielä keittimessä muutamia päiviä ja saattaa haiskahtaa mielenkiintoiselta.

 Oi ihanaa huomenna mun päivääni sisältyy muutakin kuin pakkausta-datausta-lagausta (joo tää on ollu lähipäivinä mun päivän ohjelma). Samuli lupaili tulla viihdyttämään ja piristämään mua! Tosi kiva nähä ylipäätänsä ketään kaveria muutenkin, kuin tuijottelemalla ikkunasta silloin, kun koulupäivä olisi pulkassa ja ihmiset kävelee tästä meijän talon ohi. 

 Hih, ystäväiseni lupasi tuoda mukanaan Paavo Pesusieni -leffan! C: 

Lupasin kuvaa kynsistä, joten tässä olis. Heh kännykkäkameralaatu. :D

 Nyt kaivaudun peiton ja lakanan väliin ja pistän pään tyynyyn ja silmät kiinni. Jos ei jo auennut, että mitä aijon tehdä, niin menen nukkumaan. Heipat, unia!