Frontside olliiee

 Ei herranjumala! :'D Tossa päivällä Ella soitti mulle, että lähenkö Lahteen kattomaan Robinia. No lähinhä minä tietenki, ku ilmatteeks pääsee kattomaa ja nimmari piti hakea. Robin siis tosiaan jakeli nimmareita ja luikautti muutaman biisinkii Lahden Anttilassa. Hurja tungos sielä ainakin oli, ja pihalla pari mummelia kyseli multa, että mitäs sielä oikein on. No tietenkin lauantaimakkaraa puoleen hintaan! En aluks uskonu, et siellä olis oikeesti noin paljo porukkaa. Voi niitä raukkoja, jotka luuli tulevansa vaan normaalisti ostoksille ja eivät välttämättä ees päässy sisälle. Siinä 10-vuotiaiden kanssa tungeksiessa alko tulla semmonen olo, et hetkonen mähän oon pitkä! Sit kävelin pois sieltä ja heräsin taas todellisuuteen... Toisaalta ihan kiva olla pikkunen, ni voi huoletta käyttää korkeitaki korkoja. ;) 
Siinä ajellessa takas kotio päin, kateltii videoita, joita kuvattiin 'keikalta' ja ihmeteltiin Robinin käsialaa. Samalla tajuttiin, että me just ajettiin Lahteen, vaan kattomaan Robinia, kun se lurauttaa pari biisiä ja jonotettiin yli tunti, että saatais nimmarit siltä. Nyt jotain pahasti vialla! Ei siinä mitään, kivaa meillä oli ja näin sentää Ellaa pitkästä aikaa. Ja sain AIVAN IHANIA TULIAISIA! Kännykkään  semmonen Iso-Britannian lippu -kuori ja pussukka, jossa luki I ♥ London. Heh, kaveri tainnu kuunnella mun valituksia, kun tälle luurilleni ei löydy muita kuin valkoisia ja mustia suojakuoria, ja iLuurille löytyy ties mimmosia ja miten hienoja. Nyt ei tarvi enään niitäkään metsästää.

Se poseeras mulle! ;)

 Eilen sanoin, että Samuli tulee meille. Joo se unohti tulla. :D Luulen, et sillekkii tulos vähintääki varhaisdementia. Ihmeellistä toimintaa sanon minä. Mut onneks pääsin kattomaan Ellaa ja Robinia, niin ei mennyt päivä taas pakkaillen-dataillen-lagaillen. 

 Nyt pienoista stressiä, että saanko mä pakattua kaikki ja muistinko ottaa kaiken ja toivottavasti en nuku pommiin ja ehdin bussiin ja kaikki menee hyvin ja ja... lista jatkuis loputtomiin. Taisin aikasemmin veikata, et viimesenä iltana kiroan vielä tätä pakkausta. Näin kävi. 

 Mussutan ihanaisia pensasmustikoita täs  ja kuvittelen, et ne auttaa tähän samalla tavalla kuin suklaa. Hihi jännittää huominen! Sitä on odotettu kauan, LAPPI!♥ Uutisissa sanottiin, et Levillä ja Ylläksellä on lumivyöryvaara. Toivotaan etten aiheuta sielä mitään tuhoisaa tai hautaudu elävältä...

 Nyt laitan loputki kamat valmiiks huomista varten, heipat!

Dementiaa sairastava kahvin keittelijä

Sainha mäkin tänään loppujenlopuks vaihtaa yöpuvun pois ja vetästä farkut jalkaan. Iskä soitti, että taisi unohtaa kahvinkeittimen päälle, ja oli ite jo niin kaukana, ettei viitsinyt kääntyä takasin. Vissiin sillekkin tulossa joku dementia. Minä sitte reippaana tyttönä kipitin iskälle tarkistamaan, että oliko se kahvinkeitin nyt jäänyt päälle vai ei. Joo olihan se päällä. Sammutin sen ja otin suodatinpussin pois, ihan iskän mieliks, kun sillä on tapana jättää se sinne. Seuraavan keittelijän on tosi mukava aina löytää sieltä se vanha suodatinpussi, joka hyvällä tuurilla on seissyt sielä keittimessä muutamia päiviä ja saattaa haiskahtaa mielenkiintoiselta.

 Oi ihanaa huomenna mun päivääni sisältyy muutakin kuin pakkausta-datausta-lagausta (joo tää on ollu lähipäivinä mun päivän ohjelma). Samuli lupaili tulla viihdyttämään ja piristämään mua! Tosi kiva nähä ylipäätänsä ketään kaveria muutenkin, kuin tuijottelemalla ikkunasta silloin, kun koulupäivä olisi pulkassa ja ihmiset kävelee tästä meijän talon ohi. 

 Hih, ystäväiseni lupasi tuoda mukanaan Paavo Pesusieni -leffan! C: 

Lupasin kuvaa kynsistä, joten tässä olis. Heh kännykkäkameralaatu. :D

 Nyt kaivaudun peiton ja lakanan väliin ja pistän pään tyynyyn ja silmät kiinni. Jos ei jo auennut, että mitä aijon tehdä, niin menen nukkumaan. Heipat, unia!

Just chillin'

 Rento meininki. Vai onko sittenkään? No onneks mulla ainakin. Pientä rumbaa taas kun porukkaa ravaa ovesta sisään ja ulos tuomassa kaikenlaista laatikkoa ym. muuttoa varten. Ite päätin ottaa rennosti ja pakkailla pikkuhiljaa noi loputki sitte kun siltä tuntuu ja huvittaa. Laiskottelun voi pistää sairasloman piikkiin. ;) 

 Jutun aiheet alkaa loppua, kun en oikeen tee mitään. Ei oikein oo mun juttu vaan makoilla ja olla yksin kotona näinki montaa päivää. Koko ajan pitäis olla tekemässä jotain. Välillä vaan täytyy heittää parit tanssiaskeleet, huudattaa musiikkia täysillä ja laulaa mukana. Toivon, että naapurin mummot ja papat tykkäävät mun lauluäänestä. Heh, ei ainakaan vielä oo minkäänlaisia valituksia tullut. Varmaan nekin ilosia tästä meijän muutosta.

 Mulla tekee tosi kovasti nyt mieli lakata mun kynnet uudestaan. Vanhat alkaa olla jo kuluneet, eikä mulla muutakaan tekemistä oikein taida olla. Pistän ehkä niistä kuvaa, kun oon saanut ne taiteiltua. 

 Heipat!

Sielt tullaan taas

Pakkaaminen, asia jota vihaan ja onnistun aina pitkittämään sitä viimetippaan asti. Tällä kertaa pitäis vielä pakata Lappiin mukaan otettavien roinien lisäks koko omaisuus lauantaihin mennessä. Voi olla, että viimesenä iltana taas kiroan, että mihin mä tän tungen ja onko mulla nyt kaikki. :D Tuntuu ettei tästä tuu oikeen mitään, mut aina kaikest on tähänkii asti selvitty.

 Kauhistus oon tätäki kirjottanu ihan hurjan kauan ku samalla pakkailen. Mitään en saa aikaseks. 

 Vihdoin muuten sain sen antibioottikuurin! Ei kuukauden köhä viimeks riittäny, mut ny se kaks sentää riitti. Lääkärin määräyksestä skippaan loputki tän viikon koulupäivät, vaikka koen itteni kyllä ihan tarpeeks terveeks kouluun. Mahollisesti perjantaina voi käydä niin, että uhmaan lääkärin määräyksiä ja menen silti kouluun. Jos tää flunssa nyt sitte hellittäis tosiaa ennen  sitä lauantaita (LappiLappi♥) edes hitusen näiden rohtojen avulla.

 Rakas äitiliinini toi minulle kaupasta naminami mehuja ja kartanon perunalastuja! :33 Jos nää nyt ei yhtä hyvin ainakaan pitäisi auttaa köhään, niin ainakin mielialan kohotuksessa aivan loistavia! Muistan, kun pienenä olin kipeä tai mursin käteni sain aina kingiksen. Kuvittelin sen auttavan ja tuli heti parempi mieli, eikä enää sattunut niin paljoa. Uskomattoman hyvin se usko asiaan tai ihmiseen usein auttaa. Uskotaan, että mie joku kaunis päivä tästä paranen.

 Huitasen vielä yskänlääkkeet naamariin ja sitten unten maille. Heipat!

Buranan taikavoimalla eteenpäin!

 Jaksoinhan mä raahautua tänne. Kuume tipotiessään ja niin kierähdin huoneen toiseen päähän läppärini luo. Ekaks tietenki menin tiirailemaan facebookin, jos sielä olis jotain mielenkiintosta.

 Tuli melko samanlainen fiilis ku siinä yhessä rage-sarjakuvassa, jossa tää Derp on ollu käymättä facebookissa tosi kauan, ja ku kirjautuu viimein sisään on saanu yhen uuden ilmotuksen ja seki pelipyyntö joltain puol tuntemattomalta. Forever alone. ;___;

 Hei se olis 3 PÄIVÄÄ!♥ Lauantai aamu on mun elämäni toivottavasti viimenen kerta, kun astun tähän kämppään. Tää lähtee Leville ja Ylläkselle laskettelemaa mahtavassa seurassa. Toivottavasti selviän sieltä hengissä. Pelottaa jo valmiiks ne kaikki jyrkimmät mäet ja puuterilumi ja jäiset kohat ja... :s

 No mut onneks sillä aikaa ku minä teilaan kanssalaskijoita rinteessä nurin, täällä kotipuolessa kannetaan pahvilaatikkoa ja kalustetta osoitteesta toisee. Toivotaa et jaksan elää nää pari päivää täs vielä. 

Nyt tuli noutaja ja lähden arvauskeskukseen, jos tällä kertaa sais tehokkaampaa lääkettä. 

Heipat!

Seriously

Näin iltasin, tai öisin niinkun normaalit tätä aikaa päivästä kutsuisivat, tuppaa tekemisen puute yllättämään jos kullakin. Facebookin päivitä-nappulan painelun sijasta kirjottelen omaksi ilokseni kaikenkarvasia juttuja tänne. 

Tässä aluks olis varmaan hyvä aika kertoo vähän itestäni, mutta taidan jättää asian sikseen. Te mahtavat henkilöt, jotka tätä sontaa luette, saatte elää pimennossa seuraaviin postauksiin asti.


Öitä miulle, painun pehkuihin vihdoin!