Muistan kun me pieninä...

The sky could be blue, could be grayWithout you I just slide awayThe sky could be blue, I don't mindWithout you it's a waste of time

 Vanha kipale, mutta tää video on niin ihana ja biisi saa ajattelemaan. Lapsuus on pikkuhiljaa menneisyyttä. Me voidaan sanoa jo 'kun mä olin pieni'. Kymmenen vuotta sitte me katottiin ihaillen tän ikäsiä. Herranjumala kymmenen vuotta, sehän alkaa tän ikäsen mittapuulla olemaan aika pitkä aika. Pitää varmaan kohta alkaa miettiä mitä tällä pienellä elämällä sitte tekis. Tulevaisuus pelottaa.

Rakkautta ilmassa ja ulkoavaruudessaki ja kaikkialla

 Tosi hienosti pilkottuja mansikoita, kiitos Allu. :D

 Ehkä maailman söpöin lapsi:3 Tietyst ku minu pikkuserkku!

 Häävalssi

 Suurta vaaleanpunasta sukujuhlaa, Tiinan ja Nikon häitä, saatiin juhlistaa viime lauantaina. Toi teemaväri oli ehkä liianki helpost arvattavissa, jos yhtään tuntee morsianta tai morsiusparin anoppeja. Mustakin on tullu hirvee herkistelijä. Nyyhkytin kirkossa kilpaa mun suvun kanssa. 'Vastahan mä leikin barbeilla ja varastin mansikoita Tiinan kanssa ja nyt se jo menee naimisiin'. Tosiaan, aika menee nopeasti. Ja hirvitys vanhakin musta on tullu. En ookkaan enää se sama seittemänvuotias Emilia, jonka moniki enemmän tai vähemmän sukulainen muistaa varmast aina. En sano, että olisin ollut mitenkään äänekäs tai temperamenttinen napero. Kieltämättä olen kyllä ihan iloinen, etten näytä enää ekaluokkalaiselta, eikä jutut oo enää sitä pissa-kakka-huumoria ainakaan usein. Enkä joutunu edes lapsenlikaks, vielä. Paljon tuli tilauksia eri osotteisiin viettämään palkallista lorttoilua sohvan perillä. Tarpeeks kun maksetaan niin saatan jaksaakin vaivaantua johonkin. ;o  Enkä tietyst onnistunu välttämää niitä 'ompas susta tullut oikein kaunis nuori nainen' -jaaritteluilta. Oma mumminikin innostu lärpättämään muun mummosväen kanssa ja tietenki kehuskelivat lapsenlapsillaan. Huvittavan kuulosta. Ei siinä mitään jos ei oman elämänsä aikana ole tehnyt mitään kerrottavan arvosta ni puliskaa lapsenlapsista sitte. Lapsenlapset taitaa tossa viereisessä pöydässä kaataa aikuistenmehuja kurkusta alas siihen tahtiin, ettei kehuttavaa enää kauaks aikaa riitä. 

♥

 ps. Tuire been tai Anttejen facebook kaverit voi bongata kuvia illalta, joista voi päätellä oliko mukavata. ;) 

I'm about to lose my mind when I count my weaknesses

What if I say I'm not afraid of anything?

What if I say I'm not like anyone?

What if I say I'll never surrender?

What if I say I love you more than anything?

Then I'm the f*cking pretender.

Miks kukaan ei kertonut, että yks viikko voi tuntua ikuisuudelta. Miks tuntuu, kun kaikki sortuis näin lyhyessä ajassa? En haluais menettää tätä mitä mul on, mitä meil on. Miten joku voi olla niin tärkee, vaikka koko ajan kuvittelet, et sekii on vaan yks sika. On vaikea luottaa kehenkään, kun niin monta kertaa tullu petetyks. Sydän ei halua uskoa sitä, vaik pää sanoo toista. Sus on sitä jotain. Oot parasta mitä mulle on tapahtunu.

 Välimatka pistää miettimään. Rehellisyys on asia, jota arvostan ehkä eniten maailmas. Aina ei pysty olemaan täysin rehellinen, se vaan on fakta. Silti valehtelu päin naamaa on sietämätöntä, joskus anteeksantamatonta. Sanat satuttaa usein enemmän ku teot, sekii on vaan fakta. Monilla ihmisillä, myös mulla itelläni, on paha tapa puhua ensin ja ajatella jälkeenpäin. Mä kadun jokaista väärää sanaani, etenki niitä, joita en todellakaa olis tarkottanu sanovani, ja niitä jotka oon sanonu ihmisille, joita en koskaan haluis loukata. Haluan uskoa, että kaikki inhimillisen ajattelutavan omaavat henkilöt katuvat samalla tavalla, vaikka välillä tietyn ihmisen loukkaamisesta saa sairasta mielihyvää. Se on väärin, tiedän.

 Vihaan riitelyä, tappelua, sotaa. Osaisin sanoa just ne asiat, jotka satuttais kaikista eniten, mutta en tahdo. Miksi tahtoisin? Mulla ei oo minkäänlaista tarvetta tai halua satuttaa muita ihmisiä. Ihmiset on erilaisia, kyllä mie sen ymmärrän, mutta miks, miks jotkuu on niin teennäisiä ja itsekkäitä? Voisin luetella liudan nimiä omalta paikkakunnaltani, joilta nää ominaisuudet löytyy. Hienoa jos osaa esittää mukavaa kaikille, vaikkei pahemmin ihmisestä pitäiskään, semmosten ihmisten ansiosta tää yhteiskunta ei oo jatkuvasti tulilinjalla. Loppupelissä kuitenkin me aika pitkälti pystytään vaikuttamaan, kenen kanssa me vietetään aikaamme, joten miks ihmeessä pitää sitte oleilla niitten idioottien kanssa. Miks sille kusipäälle pitää vielä soittaa ja miks yrittää olla niitten 'suosituimpien', jotka haukku sut huoraks, seurassa. Paljon kysymyksiä, mut ei ollenkaan vastauksia, miksi näin? Se joku iso kiho, joka ohjailee meijän kaikkien elämää, taitaa olla kans eräänlainen assburgeri. Kuka täst kaikesta hyötyy? Tarviiko kenenkään hyötyä? 

Mulla on ikävä.

Lähde Lappeenrantaan seurakseni mun

 On se Lappeenranta niin kaunis kesäkaupunki! Sunnuntaina vietettiin koko päivä oman porukan kanssa niissä maisemissa ja lauleskeltiin tota kipaleta. ;D Käytiin tarkastamassa loma-asuntomessut. Voikun me tarvittaisiin taas kesämökki ja pihasauna ja kaikkea kivaa. Jotain pientä rakenneltavaa tai remontoitavaa ja sisustettavaa pitäisi koko ajan olla, kun tää meidän oma kämppäkin alkaa olla melkolailla valmis. Ihme sakkia kun ei osata lungisti ottaa ja makoilla ja olla vaan. 
 Kun kyllästyttiin kiertelemään niissä parisataa neliöisissä mökeissä hurautettiin keskustaan ja satamaan. Mentiin katsomaan hiekkalinnoja ja leikkimökkikylää. Ällistyttävän upeesti joku on osannu hiekkakasoista tollasta vääntää. Ihan huisi homma varmasti. Tehtiin myös vähän ostoksia ja käytiin syömässä wanhassa makasiinissa. Ihan superhyvää ruokaa! :P Muutenkin tosi ihana paikka ulkonäöllisesti ja palvelultaankin. Sisustus muistutti vähä meijän kotia. ;D Jollain samanlaista silmää?

 Korsusauna

Mulle tollanen tuoli!

 Tämmösen mä haluan! :0

 Hiekkalinnan sisältä

 Wanha Makasiini

Kotirauha!

 Äippä rakas oli niin katkerana kun ei päässyt katsomaan Samppa Edelmania elokuviin, mutta onneks hänel on näinki ihana tytär, joka osti tän kyseisen Kotirauha -nimisen elokuvan ihan tonne omaan hyllyyn. Maailman suurimmalla fanilla, jonka vaatekomerossa Samuli oikeasti asuu, hymy levis korviin asti, kun näki mun ostoksen ja tuli ilmoitus, että tänään meillä on sitten leffailta. Popcornit tuola jo tuoksuu joten taidan hilpaista sohvan nurkkaan viettämään loppuiltaa. :P 

Nailart!

Pikapostaus! Tuli hirmunen kynsienlaittointo ja tämmöstä sain aikaan. :') Mitä mieltä?

Notkeaa miestä!

 Hetken mielijohteesta aijempia kieltäytymisiä vastaan päätettiin Ellin ja Nooran kanssa lähteä sittenkin Saukonkalliolle Tiltutansseihin katsomaan Anne Mattilaa ja Dannyä. Vähän ennen lähtöä Noora vielä valitti, että hei onko pakko lähteä, mut kun neitokainen pääs kuuntelemaa vähän Mattilaa ni hymy pyllys seilas ympäriinsä siel 'hihiii tääl on kivaa hei voidaanko tanssia mä en jaksa olla tässä tanssitaan hihiii' . Ellin kans paparazziloitiin kameroinemme. Tuttujakin näky jonkin verran, pari retua ja perhetuttuja. 
 Otsikkohan on seuralaisteni upea taidonnäyte lyriikkataituruudestaan... 
 Suunnitelmia ens kesälle:
1. opettele pari hienoa tanssia
2. osta kukkakuosinen kellohame ja söpöt tanssikengät
3. hommaa tanssitaitoinen kavaljeeri
4. mene tiltutansseihin

5. ole cool 8---)

 Jonkuu eväs?

kiitos♥